Itä-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ry

Ajankohtaista

Luontoilta vastaa kysymyksiin luonnosta

Keskiviikkona 12.9. klo 18 on heinolaisilla jälleen mahdollisuus kysyä asiantuntijoilta luonnosta Harjupaviljongin perinteisessä luontoillassa. Puoli kuuden aikaan on paikalla asiantuntija esittämässä lähialueelta kuistille tuotuja niittykasveja - minkä nimisiä ja mistä ne tuntee, kasveja voi tuoda tunnistettavaksi myös omalta pihalta. Luontoillan päätteeksi Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiirin sihteeri näyttää Harjun tyven rannan lepakoita yleisön ihailtaviksi. Pukeutukaa lämpimästi. Pöytään voitte ostaa kahviosta iltateen, tai vahvempaakin, pullan kera.

Kaatuneet koivut

Kuvan kaatuneet koivut ovat suunnitellun Sinilähde-koulun tontilta. Sen luonnosta tai muista eläin- tai kasvihavainnoista voitte kysyä ja kertoa. Vastaajina ovat tunnetut ja tutut asiantuntijat, samoin kuin yleisö itse sekä tietysti luonto viime kädessä.

Onko sitten viime kesän luontoillan tavattu karhuja Heinola seudulta? Siinä kysymys, johon parhaiten vastaa suurpetoasiantuntija. Oliko kuiva ja kuuma kesä eläinten mieleen vai kärsivätkö ne muuttuvan ilmaston säistä? Kerrotaan, että pesiviä lintuja on ollut vähän. Pitääkö paikkansa? Joko voidaan ennustaa, miten lintumaailma tulee voimaan ihmisten maailmassa? Onko ollut helpotus, kun sääskiä on ollut vähän? Kuinka hyönteissyöjälinnut ovat löytäneet ruokaa itselleen? Kertovatko mäkitöyräiden kellastumiset jotakin kasveista? Onko poutaviikkojen lupiininkukkien näivettyminen hyvän vai pahan merkki? Antoiko metsä marjastajille kotiin tuomisia? Entä sienikoriin? Jos siirrytään vaikka riistan puolelle. Ovathan sienet kyllä riistaa, sekin. Kanalintujen metsästysaikoja pidennettiin. Kestävätkö niiden määrät jo nyt lisättävää pyydystämistä? Pitäisikö jopa Laajalahden tai Rantapuiston vesirajaa myöten rakentaa asuintaloja ja saunoja?  Pelastaako tonttikauppa Heinolan maksukyvyn ja elinvoimaisuuden? Nämä ovat vailla vastausta.

Tulkaa kysymään näitä ja muita luontoaiheita. Voitte näyttää kamerastanne vanhempiakin havaintojanne. Tai mukaan otetun kasvin, jonka nimeä olette etsineet. Niinpä Luontoiltaan keskiviikoksi 18:sta 20:een ja sään mukaan rannan lepakoita katsomaan oppaan avulla illan tummuessa. Luonnonsuojeluyhdistys vastaa illan onnistumisesta yhdessä asiantuntijoiden, yleisön ja kahvilan kanssa.

- Heikki Niinimäki

Suomen 100 luontohelmeä – Nynäsinsalo, Heinola

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen 100 luontohelmeä –kohteet, joista yksi on Nynäsinsalo Heinolasta. Kuvaus kohteesta Luonnonsuojeluliiton sivuilta:

”Harvinaisen laaja noin 3 000 hehtaarin metsäalue Myllyojasta itään, Vierumäen Urheiluopiston ja Jyrängönvirran välissä. UPM:n omistamalla alueella kaupungin kupeessa on vain metsäautoteitä ja ulkoilureittejä. Juustopolku ja Ilvesharjun reitti ovat tunnettuja Itä-Hämeessä ja tärkeitä kaupunkilaisille ja Urheiluopiston asiakkaille. Alueen länsireunassa on pieni luonnonsuojelualue. Etelä-Suomen suurimman yhtenäisen metsäalueen luonnonarvot ovat tehometsätalouden uhan alla.”

Luonnonsuojeluyhdistys iloitsee merkittävän kohteen saamasta tunnustuksesta.

Tehdään yhdessä töitä Etelä-Suomen suurimman yhtenäisen metsäalueen säilymisen puolesta!

Lisätietoa täällä
http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100/luontohelmet/nynasinsalo

Lisää Luontohelmi -kohteista täällä
http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100
http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100/luontohelmet-maakunnittain

100 Finnish Pearls of Nature
http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/suomi-100/100-finnish-pearls-of-nature

Liito-oravien kotimetsän hakkuut Aholantiellä Heinolassa

Kaupunki päätyi hävittämään puustoa liito-oravien paikallisesti merkittävältä lisääntymis- ja levähdyspaikalta tulevan koulurakentamisen tieltä. Luonnonsuojeluyhdistys pyrki alueen säästämiseen muun muassa vaihtoehtoisten luontoystävällisempien koulun sijoituspaikkojen vuoksi, mutta valitettavasti kaupunki ei jakanut näkemyksiämme metsän säästämisen tärkeydestä ja käytti vaihtoehtoisten rakennuspaikkojen hyödyntämisen sijaan noin kaksi vuotta saadakseen oikeudelta luvan liito-oravien kotimetsän hävittämiseen. Luonnonystävät sytyttivät oraville muistokynttilöitä 31.12.2016.

Muistokynttilät oraville

Hyvä Heinola arvoisa kuntalainen

Kuvasarja vie Teidät Heinolan Sinitaipaleen eteläosan kaavan marraskuiseen metsään. Aholantien jatke, polku kohti rantaa, tekee kierroksen oikealle metsärinteeseen. Sitä ennen näemme tulvametsää, korpilehtoa. Haluamme luonnon jatkaa siellä elämäänsä. Kevääksi lammikot suurenevat. Rentukat ja suo-orvokit aloittavat. Kylmästä maasta pursuaa lähdevettä: linnunsilmä puhkeaa kukkaan, punarinta-satakieli ja peukaloinen ovat huhtikuussa liittyneet hippiäisten molliin.

Kuusentuoksuisesta, tuulessa kohahtelevasta metsästä noustaan harmaa- ja tervaleppien koristamalle muhevamultaiselle rinteelle. Maaperä on ravinteisinta, mitä Suomen luonto kehittää: kalkkia ja vain lievästi happoneutraalin happamella puolella, luvussa =5.5 ...6.0. Kymmenet kauniskukkaiset kevätruohot virittävät väriensä viuhkan: kellanvihreästä, siniseen vuokkoon, puolukanpunaisesta linnunherneestä näsiän ruusuun, käenkaalin valkoinen odottamaan oravanmarjan valoa. Olette kansallismaisemaksi ehdotetun kaupunkimetsän herkimmässä rinteessä.

Ensi alarinteen korpisuon rahkasammalia ja koko kesän lampia - kauniita ja siroja. Lopuksi ensi lumi kulkijan jaloissa, kettu sipsutellut yön rauhassa. Jatkamme kuvakävelyä Sinitaipaleen eteläiselle kalliolle. Tuomien oksariukujen ja leppien harmaiden kuorten seassa onkin metsälehmuksen runkoja. Kovin ne talvella muistuttavat myös pihlajaa. Lehmuksen silmu on pyöreäpäinen, pihlajan lehtien alku on suippo kuin lyijykynä. Lehmuksia laskettiin 21, suojeluvirkamies tyynesti kiitteli, että tämä antaa luvan suojella lehmusrinne. Lisääkin paksuja runkoja vielä on. Säästetään. Keväällä käenkaalit, linnunherneet, näsiät, linnunsilmät levittävät värien huuman ja linnut säestävät kukkiin ja omaa eloaan Heinolan kauneimmassa rinteessä ikikuusten katveessa. Annetaanhan niiden elää lapsillemmekin.

Oranssilla merkitty keppi on suohon pistetty kadun reunan merkki. Olette nyt kiivenneet lounaiselle vuorelle, reilut 20 metriä lehtolaaksosta ja tulevalla suunnalla aukeaa puiden lomitse alkutalvinen järvi, vielä aivan lumeton ja vapaana liplattava Ruotsalainen-järvi. Kalliota on ajateltu kävelypolkujen kiinnepisteeksi. Kenties laavu, pysähtyminen yhdelle Itä-Hämeen kauneimmista kaupunkirannoista. Lapsemme halutaan tänne ainakin, kun he tulevat vuosien perästä meitä jo ikään ehtineitä vanhempiaan ja sukulaisiaan tervehtimään.

Me olemme säästäneet heille sen, mikä Heinolassa on arvokkainta: Sinitaipaleen moni-ilmeiset lehtoiset laulumaat, metsät ja notkot, rannat ja kalliot. Kettu on illan lumisateen jälkeen hypellyt omaa polkuaan myöten kiviportaansa yli.

Kuvakollaasi

- Heikki Niinimäki


Jatkuuko aikaisuus kesällä?

Olemme päivitelleet, miten se ja se lintu on saapunut kolmekin viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Äitienpäivän luonnonkukkia olemme nähneet jo viikkoa ennen vappua puhjenneen kukoistukseensa. Herääkin kysymys, alkaako kesä tasoittaa ehtimisaikataulua. Luonnossahan moni kasvi ja eläin arvioi aikaisuuden edukseen. Hallaa ikäänkuin pelätään ja tähdätään munimaan tai kukkimaan, kun yöpakkasten vaara on vähentynyt. Otetaan kyllä riski olla aikaisempi kuin oman lajin toinen yksilö. Yksilön- ja lajinkehitys ajaa sisäisin voimin kiirehtimään. Luonto on itsekäs yksilön eduksi ja samalla lajin hyödyksi toisten kustannuksella. Yhteistyöt - sieni ja puu - ovat jälleen mutkistavia tapauksia. Vasta syksyllä on luonnossa “turhaa” lämpöä kauan.

Me näemme, kuulemme, haistamme luonnosta näkyvimmät, tuntuvimmat tapahtumat. Siis lisääntymistoimien tapahtumien ajoituksen. Sen sijaan kasvamista ja tukevoitumista on vaikeampi mitata aikaiseksi. Pitäisi vaikka punnita jonkin eliölajin samoja yksilöitä vähän väliä sekä normaalin “myöhäisenä” että tällaisena tosi aikaisena keväänä ja verrata. Mukaan sotkeutuu muitakin tekijöitä. Lämmön kertymästä voi eliölajia uhkaava tauti tai saalistaja omalla onnistumisellaan olla voimakkaampi tai heikompi, jos sääolot ovat sille sopivammat tai ikävämmät. Sateen laatu ja määrä on ties mihin muuhun suuntaan vaikuttava tekijä. Siihen vaikutusvoimien omiin erisuuntaisiinkin aikatauluihin taitaa mahdollisuus eliölajin aikataulun seuraaminen tukkeutua.

Joka tapauksessa kannattaa kiinnostua ja ainakin mielessään sepitellä selityksiä, mitä ripeytymistä jokin muilta kesiltä tuttu kasvi tai eläin saa aikaan tänä vuonna. Kukapa olisi huomannut pitää menneinä vuosina edes joistakuista lajeista pesimisaikataulua tai seurata, milloin tuttu pääsiäislilja kulloinkin puhkeaa kukkaan. Minusta tuntui, että oman pihani liljat olivat tavallista harvakukkaisempia ja lyhytvartisempia - ei siis mitään superkasvua. Mitenkä teillä?

- Heikki Niinimäki


Pikkukärpäset

Neljännes sentin. Kuusi hentoa jalkaa. Pisteen kokoinen soikula pää. Läheltä sivusta päin näkyy imukuppimainen suupilli. Kahden - kolmen millin musta tai tummanharmaa ruumis. Äänetön. Vikkelä lentämään sinne tänne liihotellen. Pysähtyy vaivatta, läpinäkyvät siivet levätessä kuin tasakattona. Missä tahansa sisätiloissa, huoneen lämmössä. Nimi voisi olla olkikärpänen. Nytkin yksi tuli lukemaan tätä tietokoneelta. Menee aamulla vissiin ikkunan valoon.

Taikka rusertava, pyllyssä voi olla mustaa. Puna-, ruskea- tai jopa valkosilmäinen. Muuten kuin olkikärpänen, mutta vähän selvemmin hedelmiä nuoleskeleva. Joskus kehitysvammaiset ruttuiset siivet. Hedelmäkärpäsiin kuuluva vaikkapa banaanikärpänen. Geenitutkijoiden helppohoitoinen tutkimuseläin, mutta kesällä luontoon karannut. Mielellään kosteita, tuoksuvia ja makeita mehuja tai hedelmiä tai niiden jätteitä nuoleskeleva.

Tietokoneen asia- ja nimihauilla vähän ja keskeneräistä tietoa englanniksi ja suomeksi. Lajeja ja rotuja pilvin pimein kaikkialla kesälämpöön yltävissä maissa. Kannattaa etsiä.

Hauskoja? Harmittomia? Kivoja hömelöitä? Siisteydestä huolehtivien kiusana. Suurpiirteiset eivät edes huomaa. Kunnes törmää silmään, äh mulle tuli silmään jotai tai menee naurajalla väärään kurkkuun. Jos niitä kerran on kaikkialla ja ovat pikkiriikkisiä inniäisiä, niin lentäkööt missä haluavat. Kai ne kantaa samoja bakteereita, mitä niiden kanssa elävillä meikäläisilläkin on. Kyllä, mutta ei savua ilman tulta. Syksyllä ja joulukuusen ynnä jouluherkkujen rippeiden kimpussa kiusallisia. Kellä tahansa voi vastustuskyky olla heikkona. Sairastettu vaikka yskää, flunssaa tai mitä vain tuttua jokatalvista tautia. Antibiootin jälkeen vastustuskyky tavallisiin taudinaiheuttajiin mennyt pohjalukemiin. Pikkukärpänen olisi muuten yhdentekevä, mutta silloin sen kuljettama bakteeri tai virus voikin tartuttaa heikentyneen yleiskunnon väsyttämän. Siksipä ainakin äidit voivat vimmastua lätkimään pikkukärpäsiä hengiltä. Sanomalehdellä mätkien saadaan pikku vikkelä hujahtamaan näkymättömiin, joskus hengiltä. Uusia tulee. Kaupan hedelmissä voi olla munina tai toukkina taikka koteloina. Ei niitä näe. Ei ole kaupan syytä. Pese hedelmät kotona kunnolla.

Wikipediasta ja muilta niksipalstoilta ohjeet: Mitä tahansa, mielellään laimeasti makeutettua hedelmän jätettä tai mehua ja vettä lautaselle tai pulloon. Tiskifairya tippa pintajännityksen liuottamiseen. Etikkaluraus tai olutta ripaus. Päärynän kolhiintunut pehmennyt klöntti sotketaan veteen, banaanin kuoren silppua. Joku on keksinyt antaa viskiä tai likööriä veden sekaan, mutta on niille kivempaakin käyttöä. Päivän tai parin päästä voit lisätä taas muuten roskikseen menevää vaikka porkkanan limautunutta mönjää, kunhan hajua leviää.

No, entäs meidän kotien siivousintoilu? Pakkohullua, ihan sairasta? Ei, jos kotona joku arvelee saavansa pikkukärpäsestä taudin aihetta. Vauva eli vaari. Vaikka sitten merkataan vanha tiskiharja vessan kaikkien märkien sopukoiden puhdistamiseen ja aina vain uutta hanavettä riittää huuhteluun. Kaikki limainen töhnä hanojen ja allastulppien märistä sopukoista. Rättiä pitää huuhdella usein, ettei se vain levitä likaa eteenpäin. Hampaidenpesun räkä siististi viemäriin, samea lima viemäriaukolta pois. Pesuhuoneen limainen viemärikaivo ja sen kansi. Kukkaruukkuvadit, kukkamaljakon limaantunut vesi, hellan nappulat, kännykän pintaan tai luuriin syljestä roiskunut... - kaikki tarvittaessa puhtailla hammastikuillakin ja puhtailla liinoilla liattomiksi. Ylihuomennako uudestaan? Jos siltä näyttää, niin siitä vaan! Mutta jos kyky säilyä normaalin terveenä on kunnossa, niin annetaan öttiäisten lennellä ja jutellaan niille mukavia.

- Heikki Niinimäki